Amazonin halpis-Sukajan

Morjens taas, pitkästä aikaa. On kulunut yli vuosi siitä kun viimeksi kirjoitin tänne. Mutta käydäänpä nyt takaisin ruotuun, ja arvostellaan Amazonista vastikään tilattu takki. 

Toisin kuin useimmiten, tämän hankinta johtui ihan todellisesta tarpeesta. Nythän on jo syksy, ja ilmat ovat kosteat mutta vielä suhteellisen lämpimät. Bleiseri tai villakangastakki on liian kuuma, enkä tykkää ollenkaan käyttää nahkatakkia sateella koska vesi jää inhottavasti sen pinnalle. Mokkanahka tietenkin imaisisi veden itseensä, mutta mokka ei taas muuten materiaalina miellytä ollenkaan. Ihastuin jokin aika sitten näihin Sukajan- tai ns. "souvenir jacket" -takkeihin ja ajattelin, että sellainen olisi justiinsa sopiva näille keleille. Minulla on ollut vastaavaa materiaalia oleva saman tapainen takki kotikäytössä jo kolmen vuoden ajan, ja olen tykännyt siitä kovasti. Itse asiassa se on ollut yksi parhaista vaatehankinnoistani koskaan: Höyhenenkevyt, todella mukava ja yllättävän lämmin.

Koska mieleni ei kuitenkaan tehnyt investoida sitä n. viittäsataa euroa, jonka ehta japanilainen Sukajan vähintään maksaa, tutkailin Amazonin tarjontaa ja löysin sieltä tämän. Värit olivat OK, tykkäsin kurkikuviosta kovasti ja kun hintakin oli maltillinen (67 puntaa plus toimituskulut), pistin tilauksen menemään. Ja nyt se sitten saapui, ei aivan luvatussa ajassa mutta sentään kolme päivää lasketun ajan jälkeen.

Takin merkiksi ilmoitetaan Amazonissa KIUYMRV ja myyjäksi vielä mielenkiintoisempi kirjainyhdistelmä YKDSKCSEGFS. Vastaaviahan riittää Amazonissa nykyään raivostuttavuuteen asti, ja tuollaisten "brändien" näkeminen tietää hetimiten sitä, että tavara saapuu Kiinan halpatuotantokombinaateista. Näitä samoja takkeja myydään monessa muussakin paikassa, ja usein jopa huomattavasti suuremmalla hinnalla.

Mutta sitten itse asiaan, ja takki onkin hintaisekseen asiallista tekoa. Ei täydellinen, mutta hyvinkin siististi tehty. Sen rayon-materiaali ei ole läheskään niin kiiltävää kuin kuvista voisi päätellä, muttei mattapintaistakaan vaan jostain siltä väliltä. Se ei ole niin heppoista kuin pelkäsin, vaan vaikuttaa suhteellisen jämäkältä. Erityismaininta kuuluu kuvioinneille, jotka ovat todella hienot. Ne voisivat olla huomattavasti kalliimmastakin takista. Sen sijaan vetoketju tuntuu siltä, että se voi sanoa halpatyösopimuksensa irti hetkellä millä hyvänsä. 

Perinteiseen tapaan rotsi on käännettävä, eli halutessaan brodeeraukset saa piiloon. Samalla se tarkoittaa sitä, että povitaskua ei ole. Se on harmi, mutta siitä valittaminen olisi turhanpäiväistä kitinää. Itsepä tilasin, ja vielä tiesinkin mitä tilasin. 

Takin koko on M, ja se on minulle hartioista nafti. Olen 167-senttinen ja mittaisekseni suhteellisen leveäharteinen, joten ongelma on minulle hyvinkin tuttu. Liian pieni takki ei sentään ole, mutta melkein. Vetoketjun sulkeminen saa sen tietenkin istumaan paremmin, jolloin tilaa hartiaseudulla on juuri ja juuri riittävästi. 

Toistaiseksi näyttää siis hyvältä ja hintansa väärtiltä. Kirjoitan täydennystä, jahka käyttökokemuksia kertyy.

Tönkkösuolatun kevätlookkia

Tässäpä nyt salskean vartaloni peitoksi kasattu kooste tämänhetkisiä suosikkeja. Nahkarotsin ostin vastikään Tallinnasta Kaubamajasta, se on Guessin tuotantoa. Paita on merkkiä RVLT, housut Parasuco Cultit ja lenkkarit Cycleur de Luxet.

Hiukset ja turpakarvat kasvatin itse ja kuvan otti automaattilaukaisin.

Hattujen kevät... eikun syksy

Juu, tuossa nyt pari uusinta hattuhankintaa silmienne pällisteltäväksi. On hivenen paradoksaalista että minulla on aika monta hattua, vaikken tykkää ollenkaan käyttää niitä. Mutta joskus on pikkuinen pakko, kuten esim. sateella, etteivät rillit kastu. Rillien kastumista nimittäin inhoan vielä enemmän kuin hatun käyttöä. Ja sitten ovat tietenkin ne tilanteet, kun puuhastelee ulkona jotakin eikä halua että hiukset liisteröityvät naamaan tai em. rilleihin. Silloin hattu tahi lakki palvelee hiuspantana, tai mitä nimitystä siitä nyt haluaakin käyttää.

Baker boy- eli leipuripoikalätsä on kunnianarvoisan Failsworthin tuotantoa. Tilasin sen Amazonista ja hinta oli lähestyskuluineen 53 euroa ja 74 senttiä. Tuosta voi jo sanoa, että se ei ollut liikaa! Lakki on laatutyötä ja kuten mukana saapuneesta sertifikaatista voipi lukea, ehtaa ja suojeltua Harris-tweediä. Jos kaipaa tämäntyyppistä pääkappaletta, Failsworthia voi suositella varauksetta. Hinta-laatusuhde ei nimittäin tästä juuri parane. 

Lierihattu taasen on Hollywood Trading Co.:n (tunnettu paremmin lyhenteellä HTC) aikaansaannos ja jos siitä löytyviin merkintöihin on luottamista, se on tehty Italiassa ehdasta Panamassa kudotusta oljesta. Mutta oli miten oli, se on juuri sopivan ekstravagantti meikäläisen nuppiin, suojaa mainiosti auringolta ja oli ehdottoman kätevä mm. sen kesähelteisen valokuvaussession aikana jonka breikillä nappasin tuon selffieotoksen.

Melvin & Hamilton

Melvin & Hamilton on enklantilaiselta kalskahtavasta nimestään huolimatta saksalainen puulaaki, jolla on mukavan persoonallinen ja kohtuuhintainen mallisto. Nämä ko. yrityksen tuotteet olivat reippaassa tarjouksessa Amazonissa, joten tilasin ne veks. Syy siihen oli se, että kengissä näytti allekirjoittaneen tyyliin sopivan vinksahtaneen värimaailman lisäksi olevan suomalaiseen talvikeliinkin sopiva kumipohja.

Pohja onkin oikein mainio, ja kengät muutenkin hintaansa nähden perin asialliset. Koko on kohdillaan justiinsa eikä melkein, ja tuntuma on solkikengäksi yllättävän mukava. Soljet on kiinnitetty venykkeisiin, mutta ylempi solki on avattava jotta saa kengän kiskotuksi koipeensa ja vieläpä jalasta poiskin. 

Viimeistely ei kuitenkaan ole läheskään sataprosenttista, vaan pikku kauneusvirheitä löytyy sieltä täältä. Näkyvin huomautuksen aihe on se, että toisella puolella solkien ns. vyöosat ovat huomattavasti pidemmät kuin toisella.

Mutta jos ei ole tuollaiselle allerginen ja perinnehenkiset, mutta tavanomaista psykedeelisemmillä väriyhdistelmillä varustetut jalkineet kiinnostavat, Melvin & Hamiltonin tuotokset kannattaa ehdottomasti tsekata. Samassa hintaluokassa tarjokkaita ei ole varsinaisesti liikaa.

Nyt vedän käteen... HANSKAT

Ensinnäkin kiitos Old Reinolle inspiraatiosta otsikkoon ja sitten asiaan. Niin, hansikkaat, nuo ihmiskäsiä verhoavat, usein huomiotta jäävät pikku ystävämme joita saksalaiset nimittävät "käsikengiksi", hulluja kun ovat! Tässä nyt on kahdet eksemplaarit omasta hanskalokerosta.

Punavalkoiset ajohanskat ovat merkkiä Hungant ja maksoivat Amazonissa toimituskuluineen hitusen yli yhdeksänkymppiä. Hungant on kotoisin Romaniasta, mutta hanskat on mukana seuranneen lappusen mukaan valmistettu suomalaisesta peurannahasta. Lapussa kerrotaan myös että Suomi on tunnettu peuroistaan, joita kutsutaan "metsän prinsseiksi". No, oli sen asian kanssa miten oli, ajohanskat ovat todella jees pidemmillä reissuilla - etenkin jos sormien ja kämmenten iho on OCD:hen liittyvän käsienpesuvimman raastama kuten allekirjoittaneella. Nämä eivät tunnu olevan laaduttomimmasta päästä, eikä tuolla hinnalla tietenkään pitäisikään.

Punaruskeat lampaannahkahansikkaat ovat Armani Collezionin kiinalaista tuotantoa. Niiden vuori on myöskin peräisin lampaasta, joka on hiukan ongelmallinen juttu sillä OCD:n lisäksi vaatimattomalla vaatekirjeenvaihtajallanne sattuu olemaan villa-allergia. Kovin pitkiä yhtäjaksoisia rupeamia niitä ei siis viitsi käyttää, mutta ovatpahan sentään helkkarin hienot ja lämpimät. Tässä on nyt ollut yli parinkymmenenkin asteen pakkasia, eikä käsiä ole vielä näitä pitäessä paleltanut. Olenkin sitä mieltä, että jokaisen talvivarustukseen tulisi kuulua ehdat lämminvuoriset nahkahanskat. Ne ovat paitsi lämpimät, myös tyylikkäät ja näppärät (sillä nahka ei luista) sekä kestävät, jos ne on tehty kunnolla. Hyvä nahkahanskapari kestää vuositolkulla ja on loistava investointi. Mutta se on sitten tietenkin eri juttu, jos ns. omantunnonsyyt estävät nahkatuotteiden käytön.

Baldinini & Lagerfeld

Tuollaiset tuli tilattua Yooxista kun halv... öööhh, siis suhteellisen edullisesti sain. Tai no, Baldininin kärmeskenkiä saattoi kyllä jo pitää halpoina, ainakin normaalihintaan nähden joka oli Y-kaupassakin lähes 400 euroa. Minä maksoin 128 euroa (sis. lähetyskulut). Mitäs nuista nyt sanoisi, molemmat ovat laadukkaan oloisia jalkineita ja kokomerkintä 40 tuntuu vastaavan hyvin todellisuutta. Väritys ja muut ominaisuudet eivät ehkä ole omiansa syksyn kurakeleille, mutta se on toinen juttu se! Sellainen josta ei liiemmin välitetä!

EDIT: Lagerfeldit olivat toista kertaa jalassa kun niistä katkesi nauha. Että silleen.

Vintagea Vegasissa

Tällä kertaa olin päättänyt kierrellä myös Vegasin vintage-mestoissa ja tsekkasinkin jo hyvissä ajoin ennen lähtöä missä liikkeissä kannattaisi käydä. Kohteiksi valikoituivat Main Streetin varrella sijaitsevat Cleopatra`s Treasures, Patina Decor ja Exile On Main Street, sekä aivan niiden lähellä mutta Colorado Avenuella majaileva Glam Factory Vintage. Kaikki neljä ovat ehdottoman suositeltavia puoteja aihepiiristä kiinnostuneille, mutta erityismaininta menee Patina Decorille. Siellä on vaatteiden ja korujen yms. pikkuesineiden lisäksi myös tosi jänskiä huonekaluja, koriste-esineitä, taidetta ja muuta mainiota tavaraa. Olisin voinut tönkiä siellä tuntikaudet tyytyväisenä kuin kapybara vatukossa!

Tässäpä kuvia pällisteltäväksenne, olkaa hyvät! Ja mikäli Vegasiin mänette, olkoon vintagekauppakierroksenne vähintään yhtä antoisa, mielenkiintoinen ja kertakaikkisen kiva kuin minunkin! Ensi kerralla käyn kyllä useammassa puodissa ja varaan vintage-osastolle muutenkin enemmän aikaa...

Bootseja Cleopatra`s Treasuresissa.

Cleopatran Aarteita.

Yyberhieno hapsutakki Exilessä.

Exile On Main Streetistä löytyy bootseja, jos niille on tarvista.

Nämä kengät olivat tyrkyllä Patina Decorissa. Olivat vaan perhana

aivan liian suuret!

Rokotiili etsi uutta kotia Patinassa.

Patinassa oli mukavasti nahkarotseja.

Patinasta olisi saanut matkaansa myös mahtavan hienon

(ja iäkkään) tuubalaukun.

Patinan tarjontaa tutkiessa vierähtää helposti tovi jos kolmaskin.

Patinassa on myös huonekaluja.

Patinan hattuja.

Glam Factory Vintagen hirmuinen vahtikoira Jack.

Legendaarinen Glam Factory Vintage näyttää ulkoapäin tältä. Ja sisällä on täyttä: 

Kudetta on sekä naisille että miehille niin että hyvä kun sekaan mahtuu. Jos

viiskytä-, kuuskytä- tai seitkytäluku on ns. sinun juttusi, niin GFV on ehdoton mesta.