YOOXista on nyt tullut tilatuksi sen verran kudetta, että voisi hieman ns. jakaa kokemuksia. Ties vaikka voisi olla jollekin fellow -vaatefriikille hyödyksi.
Mitään pelkkään tilaamiseen, toimituksiin tai palautuksiin liittyviä juttuja en välitä alkaa ruotimaan, niitä on varmasti käsitelty riittämiin muuallakin ja sitäpaitsi ko. mestan sivuilta löytyvät ohjeet lienevät tarpeeksi selkeät jos vain englanti taittuu. Sen voi kuitenkin sanoa, että minulla ei koskaan ole ollut YOOXin kanssa mitään ongelmaa mistään asiasta (muuten olisinkin lopettanut sieltä tilaamisen, minulla kun on tapana äänestää jaloillani ja/tai näppikselläni heti kun joku menee pieleen - se on kerrasta poikki ettäs tiijätte niin).
Ihan ensimmäinen juttu joka YOOXissa tulee vastaan on valikoima. Ja se on VALTAVA. Uutta tavaraa myös saapuu sivuille usein ja sitä tuleekin sitten kerralla paljon, sadoittain tai jopa tuhansittain (eräänä ikimuistoisena iltapuhteena kahlasin läpi miltei 7000 uutta vaatetta, sen jälkeen päässä surisikin normaalia enemmän ja silmät punoittivat kuin mandrillin persaus). Volyymin suuruus aiheuttaa sen että välillä tuotteita löytyy vääristä osioista, joskus kahdella identtisellä vaatteella saattaa olla eri hinta tms., mutta omien havaintojeni mukaan tällaisia virheitä sattuu loppupelissä suorastaan hämmästyttävän vähän. Tuotteiden etsimistä saattaa tosin vaikeuttaa se, että rajat kategorioiden välillä tuppaavat olemaan häilyviä - esim. ihan samat saappaat voisivat hyvinkin löytyä otsikon "ankle boots", "boots" tai "combat boots" alta.
Toinen juttu ovat sitten kokomerkinnät (tämä pätee nyt ainakin miesten puolella, naisten kokomerkintöihin ja käytäntöjen eriävyyksiin en ole perehtynyt ollenkaan). Minä itse olen kotimaisten vaatekauppojen mukaan S -kokoa silloin kun puhutaan takeista ja paidoista, mutta YOOXissapa olenkin ehdoton M. Koot ovat siis merkintään nähden "liian" pieniä. Numeroiden mukaan taas koon 48 paita tai takki on minulle sopiva. Mutta hommaapa hämmentävät entisestään muut mittayksiköt: Joidenkin paitojen koot ilmoitetaan kauluksen mukaan tuumina ja joillain valmistajilla on sitten aivan omat omituiset yksikkönsä. Etenkin espanjalaiset kokomerkinnät aiheuttivat aluksi hieman päänvaivaa, ja samoin ns. Converse -taulukon mukaiset kengännumerot. Kengistä puhuttaessa on tietenkin liikkeellä myös britti- ja jenkkikokoja. Nämä ovat tietenkin sikäli ihan normikauraa että koko 40 on 40 Italiassakin, eikä siinä sen kummempaa. Se kyllä hiukan hämäsi, kun eräs japanilainen designeri ilmoitti kenkienkin koot S-M-L -asteikolla... Mutta kokojen muuntotaulukot löytyvät aina jokaisen tuotteen omalla sivulla olevaa näpykkää klikkaamalla mikäli niissä on jotakin poikkeavaa. Lisäksi ilmoitetaan sekin, jos vaate onkin isompi tai pienempi kuin kokomerkinnästä voisi päätellä ("fits small" tai "fits large").
Kuvia tuotetta kohti on yleensä tasan yksi tai kaksi. Kengät kuvataan tyypillisesti sekä sivulta että päältä, toisinaan on jokin muu kuvakulma. Takit, paidat ja housut on kuvattu edestä ja takaa. Kuvia ei siis ole liikaa, mutta ne saa riittävän isoiksi. Itse pidän tuosta kovasti, sillä tarpeeksi suuri ja tarkka kuva antaa jo jonkinlaisen käsityksen myöskin pintamateriaalista. Esim. kovin liukaspintaisilta lipareilta vaikuttavat takit ja likaantumisaroilta näyttävät kengät on siis helppo hoksata heti. Ja tietenkin on aina hyvä, mitä enemmän yksityiskohtia vaatteesta näkee - siitä voi jo päätellä laadustakin jotakin. Materiaaleista muuten sen verran, että ne ilmoitetaan jokaisesta tuotteesta täsmällisesti. Siitä on ollut iso hyöty, sillä itse en suostu käyttämään aidosta villasta tehtyjä paitoja (kutittavat perhanat) ja suhtaudun varauksella kaikenmaailman synteettisiin materiaaleihin.
Hintataso onkin monipiippuinen juttu. Jotkut tuotteet ovat jo ns. normaalihinnalla halpoja, ja sitten on sitä toistakin äärilaitaa eli monen tuhannen euron hintaisia nahkatakkeja, koriste-esineitä, huonekaluja sun muuta. Suurin osa kuitenkin sijoittuu näiden välimaastoon. Erilaisia alennuskampanjoita on todella usein ja saapuvat tuotteet päätyvät melko nopeasti myytäviksi halvemmalla. Ei siis kannata rynnätä suinpäin ostamaan jos näkee jotakin hienoa, vaan voi harkita ja odotellakin. Ja jos jokin kampe menee sivu suun, sitä ei kannata surra - voi nimittäin olla aivan varma, että jossain vaiheessa tai ehkä jo piankin tyrkylle saapuu jotakin vielä hienompaa. YOOXissa on myös ollut havaittavissa se trendi, että erillisen alennuskampanjan jälkeen hinnat laskevat entisestään. Ja jos on oikein pihi tai jaksaa muuten odotella, niin se odottelu saattaa kannattaa: Lopulta alennusprosentti voi olla suorastaan huikea. Esim. itse maksoin 42 euroa hatusta, jonka lähtöhinta oli siinä 270 euron hujakoilla...
Luulenpa että sellaista yksilöä ei olekaan, joka ei voisi löytää YOOXista jotakin omaan tyyliinsä sopivaa. Paitsi lukumäärältään, valikoima on laaja myös tyylillisesti... Modernia design -huttua on tietysti tyrkyllä runsain määrin, mutta myös tiukan perinnehenkistä ja laadukasta pukinetta löytyy paljon, kunhan vain viitsii etsiä. Valtava valikoima saattaa aluksi lannistaa ja sivut vaikuttaa hieman sekavilta, mutta niiden kanssa pääsee pian sinuiksi ja hakutoimintoja käyttämällä sivuilla pystyy sukkuloimaan todella nopeasti.
Itseäni YOOXissa viehättää eniten löytämisen ilo - edelleen, vaikka vaatevarastoa ei välttämättä tarvitsisikaan kartuttaa. Toisaalta juuri siitä syystä voikin keskittyä niihin kaikkein spesiaalimpiin tapauksiin. Pelkkä bongaaminenkin on mukavaa, eikä tilausta tarvitse olla heti nakuttamassa hullunkiilto silmissä.
Edit: Katso myös http://harlekiinisyndrooma.blogspot.fi/2014/01/yoox-kokemuksia-osa-ii.html
No comments:
Post a Comment